SANA HALLUSSA

Mainos
TEKSTI JA KUVA TUIJA METSÄAHO | 20.10.2021 | KOLLEGA.FI
Sanon viimeisen sanan

Sen lauantai-illan piti olla rauhallinen. Olin loikoillut sohvalla, lukenut kirjaa ja katsonut telkkaria. Syönyt kohtuullisesti hyvää ruokaa ja nauttinut ruuan kanssa vettä. Halusin olla seuraavana päivänä pirteässä kunnossa, sillä aikeenani oli päästä lenkille heti aamutuimaan. Menin aikaisin nukkumaan, kymmenen jälkeen.

Tuija Metsäaho on kansantajuisen kielen kannattaja. Hän on kiinnostunut viestinnästä, vuorovaikutuksesta, hyvinvoinnista, liikunnasta ja kirjoista.

Asetin pääni tyynylle, kun kuulin jostain yläkerrasta tasaista musiikin jumputusta. Töminää, ovien paiskomista, jihuu-huutoja. Iloiset kotibileet siis. Koska elettiin koronaeristyksen aikaa, oli ihan ymmärrettävää, että ihmiset kokoontuivat toistensa luokse juhlimaan. Ei siinä mitään. Mutta en saanut unta. Yritin kaikkia mahdollisia rentoutumiskeinoja ja tiedän niitä aika monia. Tyhjensin mielen, hengitin syvään ja ajattelin mukavia asioita. Ei auttanut. Bileissä oli kivaa, mutta minulla ei.

Kohtelias muistutus

Ärsytti suunnattomasti, vaikka olen tietysti itsekin ollut mukana vastaavissa juhlissa. Koska en saanut unta, käytin valvomisen hyödyllisesti ja rupesin muotoilemaan mielessäni tiedotetta asukkaille. Minusta häiriökäyttäytymiseen pitää puuttua heti. Sain tiedotteen melkein valmiiksi siinä sängyssä maatessani. Otsikoin tiedotteen näin: ”Muistutus yörauhasta”. Kuvasin alussa, minkälaista meteliä on kuulunut. Sitten lainasin järjestyssäännöistä kohdan, jossa kerrotaan, mihin aikaa on yörauha: klo 22–7. Lopussa esitin vetoomuksen, että kaikki asukkaat kunnioittavat käytöksellään naapureita. Ihan viimeiseksi toivotin kaikille joulurauhaa ja hyvää mieltä.

Bileet hiljenivät aikanaan, ja minäkin nukahdin jossain vaiheessa aamuyöllä. Kun heräsin, kirjoitin tiedotteen valmiiksi. Pääsin sinne juoksemaankin, ja askel kulki ihan hyvin.

Ikävän asian muotoileminen myönteisesti on usein vähän hankalaa. Kiukkuisena kirjoitettu viesti saattaa olla sävyltään liian kipakka. Minä ehdin onneksi rauhoittua ennen kuin viimeistelin tiedotteen ja teippasin sen ilmoitustaululle. Ja koska kyseessä oli paperinen tiedote, sen laatimisessa meni sen verran aikaa, että isoin ärtymys ehti laantua.

Kipakka kielto

Pääsy kielletty, yksityistila, vain henkilökunnalle, älä avaa ovea, tupakointi kielletty. Nämä ovat tyyppiesimerkkejä kieltotauluista, joihin törmää monessa paikassa. Kielto on selkeä ja yksiselitteinen, mutta onko se tyly? Tuleeko houkutus uhmata kieltoa ja kurkistaa yksityistilaan, avata ovi tai sytyttää tupakka? Voisiko kiellon muotoilla toisin? Onko se tarpeen näin selkeässä ilmaisussa?

Tuossa yörauha-tiedotteessa halusin olla täsmällinen. Kerroin ensin alkutilanteen, sitten viittasin järjestyssääntöihin (en ole laatinut niitä itse, ne velvoittavat kaikkia asukkaita), sen jälkeen vetosin kunnioittavaan käytökseen ja vielä lopuksi toivotin kaikille joulurauhaa. Olin tiedotteen rakenteeseen tyytyväinen.

Joskus yksiselitteinen kielto, kuten ”Pääsy kielletty”, on toimivampi kuin pitkä lavertelu. Eikä käsky tai ohje ole aina kielteinen. Sävyä voi kyllä pehmentää. ”Jätäthän kenkäsi tähän” kuulostaa ystävällisemmältä kuin ”Jätä tähän kenkäsi”. ”Pihalla on lapsia – aja varovasti” kertoo syyn, miksi pitää hidastaa. On selvää, ettei meillä ole aina aikaa lukea pitkiä sepustuksia seiniltä ja kylteistä, kun liikumme. Mutta jos kielto hämmentää, sitä on vaikeampi noudattaa. Silloin perustelut ovat paikallaan. Jos käsky tai kehotus on liian epämääräinen, silloinkin sitä on vaikea noudattaa. ”Siivoa jälkesi” tarkoittaa ihmisille eri asioita, koska siisteyskäsitykset vaihtelevat. Silloin olisi hyvä eritellä, mitä kaikkea siivoukseen kuuluu.

Kehotukset, kiellot ja komennukset ovat osa kielenkäyttöä. Ei niitä tarvitse karttaa. Kunhan miettii, millä sävyllä ne esittää ja missä muodossa, viestikin menee paremmin perille.

Viestinnän asiantuntija Tuija Metsäaho pitää kieliaiheista blogia Elämänpuu. Hän on koulutukseltaan filosofian maisteri (suomen kieli) ja HSO-sihteeri.
Lue lisää: https://elamanpuu.blog/.

Lue myös Metsäahon aiemmin julkaistut kolumnit Mikä ravintolalle nimeksi?, Kukin kiittää tyylillään, Some pelasti minut tylsyydeltä ja Ärsyttääkö läpändeeros.

Jos pidit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.

Oliko artikkeli kiinnostava?

Mainos
Mainos
Tekstimainonnalla tavoitat lukijat!

Tämä mainospaikka tavoittaa lähes kaikki artikkelien ja kolumnien lukijat tehokkaasti.

Käytä tätä mainospaikkaa, kun

  • haluat erottua joukosta,
  • saavuttaa uutta yleisöä ja
  • saada asiasi helposti perille.

Kokeile nyt ja kysy tarjousta! Ota meihin yhteyttä osoitteessa: toimitus@kollega.fi.

Lisätietoja mainoksesta löydät: https://kollega.fi/mediatiedot/

(Tämä mainospaikka on varattu työelämään ja työhyvinvointiin liittyville tuotteille ja palveluille. Mikäli mainospaikka kiinnostaa sinua, ota yhteyttä. Lue lisää.)

Kommentoi, keskustele tai anna palautetta ylläolevasta artikkelista!

Kommentoi, keskustele tai anna palautetta ylläolevasta artikkelista!

(Pakollinen, mutta vain etunimi julkaistaan.)

(Pakollinen. Ei julkaista.)